Kadonnutta kesää etsimässä

Aamulla tämä harmaa maailma väsytti.  Helteistä ei edes muistikuvaa.  Kalenteri siirtyi
elokuulle, minä vielä odotan kesää. Mihin se jäi?
 Pollea kenkuttaa kura kuten kenkuttaa  satulassa istujaakin. Tuulee, humisee puiden latvoissa. Oksat taipuvat ja maassa heinät kaartuvat eteen. Pilvet kiitävät matalalla ja sade osuu kypärän alle kasvoille. Hiekkatiellä virtaa vesipuro vastaan ja heppa loikkaa." Ei kiitos kuraa kavioille" - teemapäivä meneillään! Alkaa huvittaa sen tarmokas askel ja asenne : Tuulta päin!
Niin...elokuu ja kesä  vielä jäljellä... voihan se olla , että huomenna jo aurinko pilkistää ja kesänlämmin tuuli alkaa puhaltaa. Kuivattaa vesipuron tiellä ja näemme pääskyset peltoaukealla.
Nostaa painuneet apilat ojien varsilta pystyyn ja sadetakin voi jättää naulakkoon...
Olen toivoa täynnä:)