Talvi-ilta

Joskus katuvalokin on kaunista .
Ainakin kun sitä katsoo oman
hevosensa selästä kauniina
talvi-iltana.

Tähtipölyä

Kaviot lennättivät tähtipölyä, hopeasuihketta!
Laukkaratsu pieni ja pörröinen kiiti hiekkatietä.
Pakkanen nipisti poskiani lujaa ja sai huurrepilven
nousemaan ilmaan. Aurinko välkkyi hangella.
Hevoseni kaviot lennättivät lisää tähtipölyä...
Kaunista, henkeä salpaavan kaunista kaikkialla.
Voiko pienen issikan kavioista tähtipölyä jäädä
jälkeen ...
Tienpinta kimmeltää , säihkyy...

Hetkessä

Se on sitä kun me kaksi vaan päämäärättä kuljemme
Kun molemmat vaan nautimme toistemme seurasta .
Vähän väliä pitää hiukkasen tuupata toista ja todistaa,
minä olen tässä, ihan lähellä. Kuljetaan tien reunaa ja metsäpolkua,
pellon laitaa ja autiotalon pihan läpi. Tutkitaan maiseman sävyjä ja
toinen höpöttää ja toinen hörisee. Ollaan hetkessä kiinni molemmat.
Tässä minuutissa, tässä sekunnissa ja tässä tunnissa.
Hyvä olla .