ympärillemme. Joen yli, pellon poikki.
Se kietoutui kastepisaroina hevoseni
harjaan ja
viipyi vaiti lähellämme.
Sai kaiken hiljaisuuteen vaipumaan.
Hengityksen hidastumaan. Ajan pysähtymään.
Hämmästelemään usvan tuntua poskillamme.
Usvametsän neito tuli tervehtimään. Ääneti
tarinaansa kertomaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei,
herättikö kirjoitukseni sinussa ajatuksia, tunteita tai muuten vain haluat kirjoittaa minulle ja Fjoralle terveisiä.