Surunpisaroita yöhön hiljaiseen,
                                     kun ystävä on mennyt maahan
                                     kaukaiseen.
                                     Surun sävel hiljaa kaikkialla soi,
                                     se soi niin hiljaa ettei aina sitä
                                     kuulla voi.


                                 
                                     -Joel Hallikainen

                                             In memoriam FJORA fra Löfkulla

                                                     28.7.1998-8.12.2016



                                          Rakas ystäväni on poissa. Suruni on suuri.

Mummu

Ajattelin sinua tänään
kun aurinko hipaisi poskea ja
lämmitti.
Ajattelin sinua ja niitä
viisaita sanoja joita kerran
puhuit ja joista
voin lukea elämän viisautta.

Ajattelin sinua kun katselin
maailman kauneutta ja metsän
rauhaa. Näin muuttolinnut
taivaalla ja tunsin haikeutta,
tunnetta luopumisesta.

Hyvästi mummu.

Muistot elävät.                                                                                                                             

                                                                                                                                                                                                                                                              

Onnentunne

Pehmeä sana, onni.
Mietin taas miten kuvata sanoin
tunnetta onni, onnellisuus.
Miten pukea sanoiksi tunne,
joka kietoutuu ympärillemme kun
hevoseni kanssa pellon poikki
kuljemme. Kypsyvä
kaurapelto ja laskeva aurinko.
Pääskysten liverrys ...

En minä osaa sitä sanoiksi pukea.
Onnentunne tuntuu kehossa ja mielessä.
Se saa suupielet nousemaan ja silmät
tuikkimaan. Huulet hyräilemään.
Käden silittämään hevosen kaulaa.
Miten usein sitä pohdin kun ratsastan.
Ja aina samaan päädyn...
Se on tunnetta .

Syntymäpäivä

Onnea,  alla suuren taivaan .
Auringon ja tähtien  valoa.
Lempeitä tuulia, suloisia sadepisaroita.
Terveyttä, pitkää ikää!
Hyvää syntymäpäivää
Hieno Hevoseni,  18 vuotta!

Ikävä

I  itken
K kyyneleitä
Ä ääneti
V vaivihkaa
Ä lä huomaa minua. ..

Huoli

Se tuntuu möykkynä vatsassani.
Puristaa kurkkua hitaasti ja saa
hengitykseni pinnalliseksi.

Ajatukset kimpoilevat. Tahtoisin
sännätä jonnekin juoksemaan
huoleni pois.

On kuin raskas käsi painaisi
sydämellä. En haluaisi miettiä
loppuun asti. Tehdä päätöksiä.

Huoli. ..
Se on kurja tunne kehossani.
Se on hevosenomistajan
arkipäivää...

Villiponi

Tulihan se kevään ensimmäinen villiponikohtaus...
Kivasti lämmintä ja auringonpaisteen pilkahdus,
heppaystävät mukana ja iloinen puheen pulputus.
Jo pelkkä ajatus riitti...tädin polle kiitti
ja silloin mentiin niin, että korvissa kohisi!

Vauhdin hurmaa ja iloa . Tässä tulevat
meidän villiponit hurmaavat!
Johan oli vauhtia...otetaanhan uusiksi !?

Kohtaamisia

Meitä vastaan käveli vanha mies. Jäi hevostani ihmettelemään ja

silittämään. Jutusteli niitä näitä . Ja kuitenkin kertoi koko elämästään.

Oli ollut iloa, surua ja paljon elettyä elämää takana. En havainnut 

katkeruutta , en pettymystä hänen kertoessaan elämänsä vaiheista.

Tuo kohtaaminen sai minut tuntemaan syvää tyyneyttä ja rauhaa.

Kyllä se elämä kantaa. 

Tapaamme silloin tällöin vanhan miehen ratsastusretkillämme ja 

vaihdamme kuulumisia. Hevoseni pysähtyy jo automaattisesti

kohdatessamme ja kuultuaan tervehdyksen. Sekin osaa arvostaa

vanhuutta ja viisautta. 

Uskollinen ystävä

Kiitos uskollinen ystäväni . Sinä tiedät minusta enemmän
kuin kukaan muu. Jaat kaikki salaisuuteni , ajatukseni, joita
en edes ääneen lausu.
Hyvää ystävänpäivää Fjora ja kiitos.

Talvi-ilta

Joskus katuvalokin on kaunista .
Ainakin kun sitä katsoo oman
hevosensa selästä kauniina
talvi-iltana.

Tähtipölyä

Kaviot lennättivät tähtipölyä, hopeasuihketta!
Laukkaratsu pieni ja pörröinen kiiti hiekkatietä.
Pakkanen nipisti poskiani lujaa ja sai huurrepilven
nousemaan ilmaan. Aurinko välkkyi hangella.
Hevoseni kaviot lennättivät lisää tähtipölyä...
Kaunista, henkeä salpaavan kaunista kaikkialla.
Voiko pienen issikan kavioista tähtipölyä jäädä
jälkeen ...
Tienpinta kimmeltää , säihkyy...

Hetkessä

Se on sitä kun me kaksi vaan päämäärättä kuljemme
Kun molemmat vaan nautimme toistemme seurasta .
Vähän väliä pitää hiukkasen tuupata toista ja todistaa,
minä olen tässä, ihan lähellä. Kuljetaan tien reunaa ja metsäpolkua,
pellon laitaa ja autiotalon pihan läpi. Tutkitaan maiseman sävyjä ja
toinen höpöttää ja toinen hörisee. Ollaan hetkessä kiinni molemmat.
Tässä minuutissa, tässä sekunnissa ja tässä tunnissa.
Hyvä olla .