silittämään. Jutusteli niitä näitä . Ja kuitenkin kertoi koko elämästään.
Oli ollut iloa, surua ja paljon elettyä elämää takana. En havainnut
katkeruutta , en pettymystä hänen kertoessaan elämänsä vaiheista.
Tuo kohtaaminen sai minut tuntemaan syvää tyyneyttä ja rauhaa.
Kyllä se elämä kantaa.
Tapaamme silloin tällöin vanhan miehen ratsastusretkillämme ja
vaihdamme kuulumisia. Hevoseni pysähtyy jo automaattisesti
kohdatessamme ja kuultuaan tervehdyksen. Sekin osaa arvostaa
vanhuutta ja viisautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei,
herättikö kirjoitukseni sinussa ajatuksia, tunteita tai muuten vain haluat kirjoittaa minulle ja Fjoralle terveisiä.