Kevätsade saapui. Lähdetään metsäpoluille ihailemaan. Et tarvitse tänään satulaa , et suitsia. Tänään me vain hämmästelemme kaikkea kaunista.
Sade ropisee, rauhoittaa. Metsässä tuoksuu kuusenkävyille, männynkaarnalle, mustikanvarvuille, sammaleille ja sinivuokoille.
Metsä on minun kirkkoni, pyhättöni. Minun Jumalani asuu siellä. Valaa voimaa ja antaa uskoa tulevaisuuteen.
En näin voimaantuisi ellei hurmaava hummani mukanani kulkisi tämän kirkon käytäviä. Fjora on vahva, ystävällinen ja lempeä , kuunteleva ystäväni. Kuusenlatvojen kurkottaessa kohti taivasta, hiljaisuuden keskellä; kiitän nöyrästi kaikesta hyvästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei,
herättikö kirjoitukseni sinussa ajatuksia, tunteita tai muuten vain haluat kirjoittaa minulle ja Fjoralle terveisiä.