lauantai 9. toukokuuta 2015

Sanaton side

Kuljen ajatuksissani metsässä välillä ratsastaen - välillä hevostani taluttaen. Näen oravan leikkivän vanhassa kuusessa ja nauran ääneen sen iloiselle  temmellykselle. Samalla ajatukseni vakavoituvat
ja katson aurinkoon pohtien elämäni tarkoitusta. Tunnen kaipuuta, tietämättä edes mitä kaipaan.
Hymähdän hetken päästä ajatuksilleni ja ravistauden takaisin arkeen. Ennenkuin jatkan, otan otteen
hevoseni kaulasta ja syleilen sitä hellästi. Se ymmärtää minua ja tätä hetkeä paremmin kuin kukaan
muu.


                                                  ( runosta Hevonen, heijastus elämääni, Laila Nikkanen)


Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Anonyymi21. joulukuuta 2015 klo 6.10

    Hei, olipa hauskaa löytää tästäkin blogista kirjoittamani juttu. Hyvää joulua sinulle toivottaa Laila Nikkanen

    VastaaPoista
  2. Tanja21. joulukuuta 2015 klo 6.19

    Kiitos ja samoin simulle hyvää joulua! Tuo kohta runossa suoraan kuin minun ja hevoseni
    hetkestä. ..

    VastaaPoista

Hei,
herättikö kirjoitukseni sinussa ajatuksia, tunteita tai muuten vain haluat kirjoittaa minulle ja Fjoralle terveisiä.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)