ja katson aurinkoon pohtien elämäni tarkoitusta. Tunnen kaipuuta, tietämättä edes mitä kaipaan.
Hymähdän hetken päästä ajatuksilleni ja ravistauden takaisin arkeen. Ennenkuin jatkan, otan otteen
hevoseni kaulasta ja syleilen sitä hellästi. Se ymmärtää minua ja tätä hetkeä paremmin kuin kukaan
muu.
( runosta Hevonen, heijastus elämääni, Laila Nikkanen)
Hei, olipa hauskaa löytää tästäkin blogista kirjoittamani juttu. Hyvää joulua sinulle toivottaa Laila Nikkanen
VastaaPoistaKiitos ja samoin simulle hyvää joulua! Tuo kohta runossa suoraan kuin minun ja hevoseni
VastaaPoistahetkestä. ..