Kesää kohti

Heppa nappasi suullisen voikukkaa ojanpientareelta. Ihanan vihreät varret ja muhkeat lehdet. Kirkkaan keltaiset,  suuren suuret pörröiset kukat.  Että se oli tyytyväinen kun suussa maistui kesä!
Vihreää, vehreää ja valoa!
Täti päätti ehdottaa ylämäkilaukkaa kun kerran heppa noin pirtältä ja iloiselta vaikutti. Kesäfiilistä alkoi tuntumaan...
Eipä sitä paljoa pyydellä tarvinnut kun hummani hei , laukkaan pyrähti. Hiekkatie ja kavion kumina, voikukat mäen varrella ja vauhtia vaan lisää...vedet silmissä , tuuli kohisi korvissa ja heppa pärskyi. Vallaton, villi , voittamaton fiilis.
 Kesää kohden laukataan!

Ei nimi hevosta pahenna

Fjonde, Fjonttu, epeli, Erkki, heinämaha, hepo, heppa, hirmuinen, hurmaava, humma,  höpö, ihgu, jököpää,
karvapallo, laavatassu, liimakavio, mamman oma, murmeli,  muru, muuli,  möhköfantti,  pallokala , pallero, pikkarainen, polle, pullero, pörde, pörrö , tuulitukka, ällipälli...

Äitienpäivänä

Minä kerron sinulle
 äitiydestä,
suuren suuresta 
 rakkaudesta,
huolenpidosta ja
 hellyydestä.

 Kerronpa sinulle
miten pientä 
 on äidin rakkaus
tai suuren suurta.
 Iloa, onnea ,
riemua rajatonta.

 Se on unettomia 
öitä, väsymystä ja
 pelkoa.
  Tunteiden tulvaa 
ja ajatusten aallokkoa.

 Äidin rakkaus on
  syvää ja suojaavaa.
 Se on lujaa ja
  luovaa.
Se on kannustavaa,
 omistavaa, anteeksi 
antavaa,
 aivan  kaiken voittavaa...
 Se on  tunteiden paloa,
toiveita jaloja.

 Se on luopumista,  
tuskaa ja kipeää.
 Ikävää, surua, 
murhetta mustaa.

Ja kuitenkin...

 jäljellä jää vain 
rakkaus.

Sanaton side

Kuljen ajatuksissani metsässä välillä ratsastaen - välillä hevostani taluttaen. Näen oravan leikkivän vanhassa kuusessa ja nauran ääneen sen iloiselle  temmellykselle. Samalla ajatukseni vakavoituvat
ja katson aurinkoon pohtien elämäni tarkoitusta. Tunnen kaipuuta, tietämättä edes mitä kaipaan.
Hymähdän hetken päästä ajatuksilleni ja ravistauden takaisin arkeen. Ennenkuin jatkan, otan otteen
hevoseni kaulasta ja syleilen sitä hellästi. Se ymmärtää minua ja tätä hetkeä paremmin kuin kukaan
muu.


                                                  ( runosta Hevonen, heijastus elämääni, Laila Nikkanen)

Niin tai näin

Niin tai näin.
Oot aina väärinpäin.
Täti ei pääse satulaan
Fjora se vaan pyörii ympyrää.

Kun tarttis eteenpäin mennä ,
Fjora ottaa askeleen taakse.
Kaverit tarhassa tuijottaa ja
niiden turvat selvästi virnuaa.
Ähäkutti, Fjora joutuu kenttähommiin ja
sekös naurattaa.

Pohkeenväistö ei nappaa,
suuhun ruohoa heppa
kentänlaidalta haukkaa.

Takaosa ei väistä,
etuosa etenee, pitenee ja rötvähtää...
tuhannen kiloa painaa käsiin hevoseni pää.

Ällipälli on vierailulla tänään.
Fjoran muutti muuliksi.
Itsepäiseksi
aasiksi!

Metsäkirkko

Hei Hurmaava Hummani!

Kevätsade saapui. Lähdetään metsäpoluille  ihailemaan. Et tarvitse tänään satulaa , et suitsia. Tänään me vain hämmästelemme kaikkea kaunista. 

Sade ropisee, rauhoittaa. Metsässä tuoksuu kuusenkävyille, männynkaarnalle, mustikanvarvuille, sammaleille ja sinivuokoille.

Metsä on minun kirkkoni, pyhättöni. Minun Jumalani asuu siellä. Valaa voimaa ja antaa uskoa tulevaisuuteen. 

En näin voimaantuisi ellei hurmaava hummani mukanani kulkisi tämän kirkon käytäviä. Fjora on vahva, ystävällinen ja lempeä , kuunteleva ystäväni. Kuusenlatvojen kurkottaessa kohti taivasta, hiljaisuuden keskellä;  kiitän  nöyrästi kaikesta hyvästä.

Surun sävel

Eihän aina ilo rinnassa leisku. Ei tunnu onni ovella eikä rakkaus rauhoita. Ei joka päivä riemussa riennä tai onnessa ole.
Toisinaan murheet musertaa ja suru saa silmät kyyneliin. Jonain päivänä ikävän  taakka painaa hartiat kasaan ja hymyn se saa katoamaan taivaanrannan taa. Askel on kova ja kipeä. Sattuu ja särkee.
"Ota minut vastaan tällaisena kuin olen " kuiskaan hevoseni korvaan. "Surun säveliä  sinulle kerron".
"Jaksathan" ?
Lempeän tarkkaavainen katse ja hevoseni painaa päänsä syliini. Puhisee hiljaa. Tutkii ja nuuhkii. Miettii . Työntää hellästi minua eteenpäin. Kyllä sinä selviät! Onhan sinulla minut!
Hymyä ei tarvitse hakea...ilo vielä ihmettelee jonkin aikaa...tulossa ollaan!