Tähtitaivaan alla

Pellon reunalla, pakkaspolulla, tähtitaivaan alla suunnaton hiljaisuus ja rauha.
Minä ja hevoseni maailmankaikkeuden tyyneimmässä paikassa.
Katseemme etsii kettupojan tikkaamaa helminauhaa pellolta.
Se on laittanut siihen timantteja koristeeksi. Kovin on pitkän helminauhan punonut . Se on kaunis siinä kimmeltäessään tähtilampun valossa. On tainnut tehdä sen kettutytölleen.
Hengitys huuruaa ja nenänpäätä pistelee kylmä. Eipä haittaa;  sydämessä on lämmin.
Tähän ei ole sanoja. Tämä on tunne.

Hevonen on syli

Hevonen on ainutlaatuinen terapiaeläin. Ratsastamista käytetään niin lasten kuin aikuisten ongelmien käsittelemisessä. Mutta ratsastaessa ja hevosta hoitaessa ihminen joka tapauksessa käsittelee tunteitaan, oli ongelmia tai ei. HEVONEN ON SYLI.

- Hevonen rekisteröi kaikki perustunteet pelon, vihan, ilon ja surun. Mutta hevonen ei ole kuin ihmisteraupeutti. Se ei arvota tai järkeile. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Ne voi kohdata ja oppia toimimaan niin, että tunne on voimavara.


kirjasta "Omalaatuinen ystäväni"  Anna-Kaisa Pitkänen

Kavionjälki sydämessä

                                 
                                

                               Samettiturvan tuuppaus, hörähdys hiljainen.
                               Tumma katse, kavionaskel lähemmäs.
                               Silitän hulmuharjan silmäkulmaa, juttelen ääneti.
                               Hiljaisuus on ympärillä, mutta silti kuulemme
                               toisiamme.
                               









                     
                               
                               

Neiti Päivänpaiste

Tallipihassa sädehti. Neiti Päivänpaiste asteli pihassa hymy huulilla. Silmät  sinisen iloisina ja hurmaava olemus tarmokkaana.  Kylläpä alkoi lämmittää! Pakkaspäivänä! Puhetta helisi ja kysymyksiä sateli. "Lähdetäänkö ladolle ?" "Mennäänkö metsän kautta ?" " Ravataanko myös?" Päivänpaiste asteli riimun naru käsissään tarhaan ja höpötteli Fjoralle. Fjora silmäili uteliaana tulijaa. Onpa sädehtivä hymy ! Ja rohkea tyttö! Tänään taitaa tulla reipas metsälenkki.

Neiti Päivänpaiste hevoseni selässä, puhetta pulppuen  ja lämpöä läikehtien. Kuusien keskellä, peltojen läpi ...
"Ravia Fjora !" tyttö huusi ja hulmuharja innoissaan juoksi pätkän siellä,  toisen tuolla ja vielä kolmannenkin kerran . Posket punaisina pakkasesta ja huurretta silmäripsissään Neiti Päivänpaiste ratsasti aivan itse tädin kävellessä vierellä. Fjoralla reipas ja reilu askel. Tämä tyttö selässä on vallan vauhdikasta. Pärskähdyksiä toisensa jälkeen. " Miksi se tekee noin? " " Se on tyytyväinen sinuun Neiti Päivänpaiste " täti toteaa. " Olet reipas ja rohkea tyttö. " Hymy valaisee jälleen koko metsäpolun  ja kolmikolla pakkasesta huolimatta lämmin.

Kultakutri

Pieni mies  sai kuulla eräänä aamuna pääsevänsä tädin hevosta katsomaan ja ehkä jopa ratsastamaan.
"En mene! En !" "No,  mutta menisit nyt vaan , sehän on kiltti hevonen ja pääset tädin luo. " "Onhan siellä niitä lampaitakin ja suuren suuri tuulimylly, kyllähän menet..."
Pellavapää, Kultakutri pohti hetkisen , tuumasi  " No minä menen katsomaan niitä lehmiä ja sitten minä tulen kotiin !"
Tädillä tärkeä tehtävä, hakea Kultakutri päivähoidosta ja viedä tutustumaan hurmaavaan hummaansa. Ja Kultakutrihan oli menossa lehmiä katsomaan...jännitti vähäsen.
Päiväkodin ovella pelmahti tädin syliin kutria kerrakseen. Pellavaista kiharaa ja hymyilevät posket iloisina.
" Mennään !"  "Ratsastatko ? " "EN "   " Katson vain ja menen kotiin "
Automatkalla totiset silmät suurina kurvi toisensa jälkeen ihmetellen " Missä se lehmä on ? "
Pienen miehen utelias askel , rohkeus voitti. Tädin sylissä hevosta hakemaan. "Tämä on kiva leh...hevonen"
"Minä tykkään siitä"
Harjausta, rapsutusta . Selkään. Yksin.
Hevoseni niin tärkeänä , nöyränä pienen pojan edessä. Kantoi kuin särkyvää lasia . Kentän ympäri ja ympäri ja ympäri...tätiä pyörrytti.
" MINÄ  OLEN HYVÄ ! "  Kultakutrinen poika huusi: " MINÄ OLEN TOOOOOSIII HYVÄ!" "Sinä olet hyvä, olet todella hyvä"   täti onnellinen vierellä  hehkutti ja Fjora pärskäytti kuuluvasti.
Ei onnella rajaa kun pieni mies vielä viimeisellä kierroksellaan kentän ympäri toteaa Fjoralle :           " Minä tykkään siitä. " Sydämessä läikähti lämpö...

Pikku Keiju

Fjora höristää tarhassa korviaan. Kääntää katseen pihaan ja auton vieressä seisovaan pieneen tyttöön. Onpa hän siro ja ujo! Keijukos se sieltä tupsahti tallinpihaan? Keiju laittaa sormen suuhun, kurtistaa kulmat ja jämähtää niille sijoilleen tädin auton kylkeen. Fjora ottaa uteliaana pari askelta aidan viereen ja kurkottaa kaulaa yli aidan. On kyllä varmasti Keijun siivet tuolla tytöllä selässään, se ajattelee. On varmasti !
Pikku Keiju kurtistaa kulmiaan tiukemmin.  Hädin tuskin haluaa katsoa tädin hurmaavaan hummaan. Onhan tästä puhetta ollut. Tulla tallille katsomaan Fjoraa . Islannin ihmeratsua , jolla on hulmuava harja.  Mutta kun eivät pikkukeijut ratsasta... Onhan keijuilla siivet selässään lentää minne haluavat. Fjorakin sen tietää.
Täti ottaa hevosensa riimuun  ja laittaa Keijulle harjan käteen. " Katso kuinka heppa nauttii kun harjaat sitä. " Sormi lähtee suusta,  tarttuu harjaan ja alkaa varoen hipsuttaa hevosen kylkeä. Kulmien kurttu lähtee silmien välistä ja kuuluu kikatus! Tuoko on sitä keijujen helinää ?  Ihmettelee Fjora vierellään harjaavaa pikkutyttöä.
Tätiä alkaa kikatuttaa myös vaikkei siipiä selässä olekaan . Kulmien kurtusta puhumattakaan...
"Hei ratsuni,  hulmuharjani , otatko Pikku Keijun selkääsi?" Saan pienen tytön satulaan eteeni istumaan. Voi miten kevyt hän onkaan!  Varovasti,  varovasti,  ettei rypistetä Keijun siipiä. Kulmat vetävät taas kurttuun, sormi tahtoo suuhun ja hentoiset sormet tarttuvat tiukkaan kiinni tädin ranteista.  Ei hymyilytä ei! Keiju tahtoo alas ! Tyhmää ja typerää! Miksi täällä istua kun voin siipeni levittää ja lentää...
Fjora alkaa hidastaa, antaa askeltensa pidentyä ja rytmin rauhoittua. Pikku Keiju kajauttaa riemuisasti " RATIRITIRALLAA TULI TALVI HALLA ! !"  Koko laulu alusta loppuun ja lopusta alkuun . Ja vielä uudestaan. Sydämen pohjasta saakka riemu ja vapaus.  Ei haittaa keskikesän kuumuudessa. Kikatuttaa , tätiä ja pientä ratsastajaa. Ja aivan varmasti Fjora hyrisee...

Mistä on pienet Islanninhevoset tehty?

                                                            
                                                     Ne on tehty merituulista,
                                                     vaahtopäistä,  jäähileistä,
                                                     vesipisaroista, luonnonpuroista,
                                                     laavasta,  kuumista lähteistä,
                                                     tähtitaivaasta ja vapaudesta... 
                                                     niistä on pienet Islanninhevoset tehty.