Pikku Keiju

Fjora höristää tarhassa korviaan. Kääntää katseen pihaan ja auton vieressä seisovaan pieneen tyttöön. Onpa hän siro ja ujo! Keijukos se sieltä tupsahti tallinpihaan? Keiju laittaa sormen suuhun, kurtistaa kulmat ja jämähtää niille sijoilleen tädin auton kylkeen. Fjora ottaa uteliaana pari askelta aidan viereen ja kurkottaa kaulaa yli aidan. On kyllä varmasti Keijun siivet tuolla tytöllä selässään, se ajattelee. On varmasti !
Pikku Keiju kurtistaa kulmiaan tiukemmin.  Hädin tuskin haluaa katsoa tädin hurmaavaan hummaan. Onhan tästä puhetta ollut. Tulla tallille katsomaan Fjoraa . Islannin ihmeratsua , jolla on hulmuava harja.  Mutta kun eivät pikkukeijut ratsasta... Onhan keijuilla siivet selässään lentää minne haluavat. Fjorakin sen tietää.
Täti ottaa hevosensa riimuun  ja laittaa Keijulle harjan käteen. " Katso kuinka heppa nauttii kun harjaat sitä. " Sormi lähtee suusta,  tarttuu harjaan ja alkaa varoen hipsuttaa hevosen kylkeä. Kulmien kurttu lähtee silmien välistä ja kuuluu kikatus! Tuoko on sitä keijujen helinää ?  Ihmettelee Fjora vierellään harjaavaa pikkutyttöä.
Tätiä alkaa kikatuttaa myös vaikkei siipiä selässä olekaan . Kulmien kurtusta puhumattakaan...
"Hei ratsuni,  hulmuharjani , otatko Pikku Keijun selkääsi?" Saan pienen tytön satulaan eteeni istumaan. Voi miten kevyt hän onkaan!  Varovasti,  varovasti,  ettei rypistetä Keijun siipiä. Kulmat vetävät taas kurttuun, sormi tahtoo suuhun ja hentoiset sormet tarttuvat tiukkaan kiinni tädin ranteista.  Ei hymyilytä ei! Keiju tahtoo alas ! Tyhmää ja typerää! Miksi täällä istua kun voin siipeni levittää ja lentää...
Fjora alkaa hidastaa, antaa askeltensa pidentyä ja rytmin rauhoittua. Pikku Keiju kajauttaa riemuisasti " RATIRITIRALLAA TULI TALVI HALLA ! !"  Koko laulu alusta loppuun ja lopusta alkuun . Ja vielä uudestaan. Sydämen pohjasta saakka riemu ja vapaus.  Ei haittaa keskikesän kuumuudessa. Kikatuttaa , tätiä ja pientä ratsastajaa. Ja aivan varmasti Fjora hyrisee...