Neiti Päivänpaiste

Tallipihassa sädehti. Neiti Päivänpaiste asteli pihassa hymy huulilla. Silmät  sinisen iloisina ja hurmaava olemus tarmokkaana.  Kylläpä alkoi lämmittää! Pakkaspäivänä! Puhetta helisi ja kysymyksiä sateli. "Lähdetäänkö ladolle ?" "Mennäänkö metsän kautta ?" " Ravataanko myös?" Päivänpaiste asteli riimun naru käsissään tarhaan ja höpötteli Fjoralle. Fjora silmäili uteliaana tulijaa. Onpa sädehtivä hymy ! Ja rohkea tyttö! Tänään taitaa tulla reipas metsälenkki.

Neiti Päivänpaiste hevoseni selässä, puhetta pulppuen  ja lämpöä läikehtien. Kuusien keskellä, peltojen läpi ...
"Ravia Fjora !" tyttö huusi ja hulmuharja innoissaan juoksi pätkän siellä,  toisen tuolla ja vielä kolmannenkin kerran . Posket punaisina pakkasesta ja huurretta silmäripsissään Neiti Päivänpaiste ratsasti aivan itse tädin kävellessä vierellä. Fjoralla reipas ja reilu askel. Tämä tyttö selässä on vallan vauhdikasta. Pärskähdyksiä toisensa jälkeen. " Miksi se tekee noin? " " Se on tyytyväinen sinuun Neiti Päivänpaiste " täti toteaa. " Olet reipas ja rohkea tyttö. " Hymy valaisee jälleen koko metsäpolun  ja kolmikolla pakkasesta huolimatta lämmin.